Varhaisperunan istutusta laiskan miehen tekniikalla

Heti, kun routa on hävinnyt maasta (talikko menee maahan ilman vastusta), on syytä aloittaa varhaisperunan istutus omaan puutarhaan, jos kerran haluaa omaa perunaa juhannuspöytään. Se tietysti edellyttää sitä, että on hankkinut ajoissa siemenperunaa ja idättänyt sitä riittävästi (vähintään 200 astetta idätyslämpösummaa). Idätyslämpösummahan lasketaan siten, että päivittäisestä idätyslämpötilasta vähennetään 4 astetta ja luvut summataan.

Istutusvalmista Colombaa (yllä) ja Solistia (alla)

Jos haluaa välttyä kokonaan idättämiseltä, kaupoista löytyy varmasti jo tänään, 19. huhtikuuta, sellaista myyntitilassa itänyttä siementä, että sen voi istuttaa suoraan. Siemenperunat täytyy silloin purkaa säkistä varovasti, että hauraat valkoiset pimeäidut eivät vahingoitu. Ja ensimmäisiin istutuksiin kannattaa tietysti hankkia jotakin oikeaa nopeakasvuista varhaisperunalajiketta, joita ovat ainakin Carrera, Colomba, Jussi, Solist ja Timo.

Laiskan miehen perunanistutusta

Tutkiskeltuani nyt puolenkymmentä vuotta tätä perunan pienimuotoista omatarveviljelyä kotipuutarhassa, olen päätynyt siihen, että helpoin viljelytekniikka on istuttaa peruna suoraan muokkaamattomaan maahan. Oheisessa kuvassa on esitetty menetelmän keskeiset elementit.

Naru kahden paalun väliin osoittamaan penkin suuntaa, tai jonkinlainen istutusviiva vaikka haravan varrella. Sitten vain lapiolla tai leveäteräisellä kuokalla riittävän syvä kuoppa (lapiopiston syvyyteen), pohjalle ripaus lannoitetta, vaikkapa Biolan Peruna- ja juureslannoitetta (puoli dl per kasvi), vähän maata päälle, siemenperuna itupää ylöspäin kuoppaan niin, että itu jää noin 5 sentin syvyyteen maan pinnasta ja varovasti itua vahingoittamatta maata päälle maanpinnan tasalle.

Mitään penkkiä ei tässä vaiheessa tarvita. Tärkeintä on, että idulla ei ole kovin pitkä matka pintaan.  Sitten harso (mielellään tuplaharso) penkin päälle, jotta maa lämpenee mahdollisimman nopeasti ja suojaamaan myöhemmin perunan tultua pintaan varsistoa hallaöinä paleltumiselta. Paksuhkosta rautalangasta katkotut puolitoistametriset kaaret toimivat erinomaisesti harson tukirankana (katso kuvia alla).

Miksi tämä sitten toimii?

Puutarhamaa on yleensä riittävän pehmeää, jotta perunan juuristo helposti läpäisee sen, ilmankin, että sitä hirveästi muokkailisi. Sitähän ei ole jyrätty koskaan tiiviiksi raskailla koneilla. Ja kastemadot ovat toimineet ahkerasti kotipuutarhurin pieninä apulaisina. Maassa ei ole pitkään jatkuneen hyvän hoidon jäljiltä pahoin kestorikkakasveja, ja jos joku yksittäinen voikukka tai vesiheinä on talvehtinutkin, sen voi kiskaista istutuksen edetessä pois.

Myöhemmin itävien kertarikkakasvien torjunta on helppoa, sen kun harjaa muutaman kerran istutusjälkeä rautaharavalla ennen perunan pintaan tuloa. Ja lopullisen penkin teko siinä vaiheessa, kun varret ovat kasvaneet riittävästi pituutta, jotta lehdet eivät enää peity penkin sisään, tuhoaa viimeistenkin siemenestä itävien rikkojen elinolosuhteet.

Tuntuu myös siltä, että tällä tavoin pääsee istuttamaan perunaa aikaisemmin, mikä on varsinkin varhaisperunalla merkittävää. Maatahan ei voi alkaa ihan heti roudan sulamisen jälkeen muokkaamaan, mutta yksittäisiä istutuskuoppia tuntuisi voivan kaivaa vaikka heti roudan sulamista seuraavana päivänä, kuten tämän jutun kuvissa. Tai tällä menetelmällä jopa roudan päälle istuttaminen voisi onnistua. Olisin halunnutkin kokeilla sitä tänä vuonna, mutta routa suli liian nopeasti alta pois.

Miksi siis nähdä turhaa vaivaa ja kääntää maata hiki päässä ja selkä vääränä, kun tällaisella herrasmiehen istutustavalla pääsee samaan lopputulokseen selkä kuivana ja ilman Buranaa.