Perunapalstan nollasummapeli

Tähän asti olen kuvitellut, että perunarutto on palstaviljelyn isoin ongelma. Ahkera kiertely siirtolapuutarhalla on kuitenkin paljastanut, että se onkin ravinteiden ja veden loppuminen. Puutarhapalstoilla pelataan nollasummapeliä: jos heinäkuu on kuiva ja kuuma, perunanvarret kellastuvat ravinteiden ja veden puutteeseen, jos se on sateinen, rutto vie varret. Aina menee kuitenkin huonosti.

Kun sateinen ja kylmä jakso loppui heinäkuun alussa ja kasvit lähtivät nopeaan kasvuun, ravinnepuutokset alkoivat näkyä heti. Perunalla alimpien lehtien lehtisuonien välit alkoivat ensin kellastua ja sitten ruskettua magnesiumin puutteesta ja ylimpien lehtien reunat ruskettua kaliumin puutteesta. Lopulta kunnon helteiden alettua lehdet alkoivat kellastua ja pakkotuleentuivat typen loputtua maasta. Paikoin näkyi myös mangaanin puutosta, mille on tunnusomaista lehtisuonten myötäiset tummat pilkut. Johtopäätös siirtolapuutarhan käytäväkeskusteluissa: taivaalta tuli sateen mukana alas saasteita, jotka kellastuttivat kasvustoja.

Viljelypalstoilla harjoitetaan suoranaista ryöstöviljelyä. Vuosi vuoden perään viljellään pelkästään maata köyhdyttäviä vihanneksia, juurikasveja ja perunaa ja hyvin harvoin mitään maan ravinnevaroja lisäävää tai edes säilyttävää. Keinolannoitteita ei käytetä periaatteesta ja monet eivät laita maahan ylipäänsä mitään ja kehuvat, että heillä on aitoa luomua.

Heinäkuun helteillä peruna olisi tarvinnut ennen kaikkea runsaasti vettä. Kun vettä on riittävästi, kasvin lehtien alapinnalla sijaitsevat ilmaraot pysyvät auki, jolloin kasvi saa niiden kautta yhteyttämiseen tarvitsemaansa hiilidioksidia. Kuivalla kelillä kasvi räppää ilmaraot kiinni, jolloin yhteyttäminen, kasvu ja sadonmuodostus keskeytyy. Maan pitäminen kosteana myös auttaa kasvia irrottamaan siitä tarvitsemiaan ravinteita.

Ihan kaikkein kuumimpia keskipäivän tunteja lukuunottamatta peruna olisikin kasvanut koko heinäkuun aivan mahtavasti, jos se vain olisi saanut vettä. En kuitenkaan nähnyt kenenkään kantavan kastelukannullistakaan vettä perunalle, muille kasveille kylläkin aamuin illoin. Senpä vuoksi vihannekset ja juurekset kukoistavatkin monella palstalla ihan ennennäkemättömästi, kun samaan aikaan perunanvarret ovat usein kokonaan kuivuneet pystyyn.

Perunarutto ei ole kuivilla keleillä ehtinyt täystuhovaiheeseen kuin noin puolellakymmenellä palstalla, joilla se on ilmeisesti lähtenyt liikkeelle maatartunnasta, vaikka yksittäisiä ruttolaikkuja näkyykin jo lähes joka lohkolla. Rutto suorittaa normaalisti terminaalihoidon viimeistään elokuun puoliväliin mennessä, jos perunaa ei ole suojattu ruiskutuksin. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ruttoa ei tarvitakaan päättämään perunan päiviä puutarhapalstalla, vaan se hoideataan näännyttämällä peruna nälkään ja janoon.

On suorastaan surkuhupaisaa, että itse olen syönyt oman puutarhan perunaa juhannuksesta asti, jo viiden viikon ajan, mutta useimmat siirtolapuutarhurit eivät ole edes aloittaneet. Ja minun perunani kasvaa edelleen melko hyvävoimaisena, kun suurella osalla siirtolapuutarhan palstoja peruna on jo lopettanut kasvunsa, ennen kuin se edes koskaan pääsi kunnolla kasvun alkuun. Näyttää siis vahvasti siltä, että hyvät neuvot olisivat tarpeen, mutta miten palstaviljelijät tavoittaa, se on jo ihan toinen juttu.